Sen talon seinässä
luki verenpunaisella tekstillä:
"Herätä minut vasta sitten,
kun me oomme päässeet perille"
Enkeleiden korot kiitää pitkin taivaankannen lattiaa.
Kuuletko sinäkin sen?
Minä lupaan olla sinulle se ainoa,
olla ilta viimeinen.
Miksi niin vähästä
kaikki kaunis noin vain pois heitetään?
Sitten vuosia, murusia niitä
takaisin polulta kerätään.
Enkeleiden korot kiitää pitkin taivaankannen lattiaa.
Kuuletko sinäkin sen?
Minä lupaan olla sinulle se ainoa,
olla ilta viimeinen.
Sä oot aina mulle se,
tyttö joka katsoo merelle.
Mitä siellä näätkään.
Näätkö siellä jotakin, johon voisi tarttua?
Jotain kestävää ja pysyvää?
Enkeleiden korot kiitää pitkin taivaankannen lattiaa.
Kuuletko sinäkin sen?
Minä lupaan olla sinulle se ainoa,
olla ilta viimeinen.
Minä lupaan olla sinulle se ainoa
olla ilta viimeinen.
Tästä sinne asti mistä kukaan tiedä ei,
niinkuin ilta viimeinen.
