Näin Nadja, Nadja kuiskii tuuli vain
Ei enää lisätä voi kaipuutain
Kun yössä yksinäni kuuntelen
Ja tuuli soittaa jälleen kerraten
Vain nimen sen
Näin Nadja, Nadja tuuli viestin toi
Vain nimes kuulen en sua nähdä voi
Taas valvon miettien näin yhtä vaan
Mä etten mitään muuta tahtoiskaan
Jos sun vain saan
Kun kerran kohdattiin
Katsoin sokaistuen aurinkoon
Kun luotain lähdit niin
Jäi vain varjo jonka vanki oon
Kun viivyit vierelläin
Olit ilma jota hengitin
Kun lähdit, jälkeenpäin
On kuin tyhjiössä kulkisin
Kun Nadja, Nadja annoit ymmärtää
Mä etten enää sua ehkä nää
Niin silti muuta uskoin kuitenkin
Kai koko menetyksen oivalsin
Vain myöhemmin
Kun Nadja, Nadja kuulen kuiskinnan
Niin luulen taas sun luoksein saapuvan
Ja valvon miettien näin yhtä vaan
Mä etten mitään muuta tahtoiskaan
Jos vain sun saan
