Kukapa ei

Kuka on ollu kuin eksyny lapsi aikuisen vaatteissa? Kuka on rohkea palava sydän, vaik se revittiin rinnasta? Kuka joskus, kun muut ei nää, on pyyhkiny silmiään? Kuka on pettyny toiseen, kukapa ei? Kuka on ollu ihmisen taimi, viaton aikeissaan? Avuton lintu, pikkuinen luoja puhtaissa vaatteissaan Kuka katunu on tekojaan? Kuka kuunteli tuulia vaan? Kuka on pettäny itseään, kukapa ei? Kuka tahtois, että kesä ei päättyis loskaan Rakkautta, johon totu ei koskaan Juhannusöitä ja moottoritien huminaa Kuka tahtois, että vieläkin olis aikaa Jonku, jota suutelis joka paikkaan Ihmisen kosketusta, joka surun pois vei Kukapa ei Kuka on nojannu seinään ja tahtonu kuulua jonnekin? Kävellä hehkuvan kuumalle hiekalle yhdessä iltaisin Kuka meistä on tuntenu sen, että on ylimääräinen? Kuka on matkalla kotiin, kukapa ei? Kuka tahtois, että kesä ei päättyis loskaan Rakkautta, johon totu ei koskaan Juhannusöitä ja moottoritien huminaa Kuka tahtois, että vieläkin olis aikaa Jonku, jota suutelis joka paikkaan Ihmisen kosketusta, joka surun pois vei Kuka tuntenu navakan tuulen, auringon poskillaan? Kuka on ihmeistä suurin, kukapa ei? Kuka tahtois, että kesä ei päättyis loskaan Rakkautta, johon totu ei koskaan Juhannusöitä ja moottoritien huminaa Kuka tahtois, että vieläkin olis aikaa Jonku, jota suutelis joka paikkaan Ihmisen kosketusta, joka surun pois vei Kukapa ei