En oo käyny Irlannissa mutta siell on käyty meillä
Ja ne musiikkia meille kantoi viskilenkkereillä
No enhän toki itse heidän viskiänsä juonu
Mut ilahduin kun meille on ne lahjojansa tuonu
Ja siellä pubin nurkassa ne soitti menninkäiset
Nuo ihmisyyden tietäjät, nuo hengen jättiläiset
Että joo, että joo, että jotta että joo
Mä tunsin syvää iloa ja musiikissa elin
Kun joku nosti laukustansa uuden soittopelin
Ja yht-äkkiä mun kädessäin ol' Guinnessi ja pottu
Se tuntu hiukan oudolta mut pian siihen tottu
On kavereiden kokoelma vähän kiemurainen
On toinen kunnon irishman ja toinen juutalainen
Että joo, että joo, että jotta että joo
Musiikki kehotti minut sinisyyttä kohti
Ja tuuliselle, puuttomalle nummelle se johti
Ja rytmiä mä hakkasin ja oluesta kuplin
Ja hetken aikaa keskikaljaluola oli Dublin
Että joo, että joo, että jotta että joo
Ne sanoi että taiteessa on pienen kansan voima
Se on soittoniekan kansakunnan sieluun tatuoima
Ei pärjää pieni kansa paitsi sydämin ja hengin
Ne lauloivat ja aikaan saivat hirvittävän svengin
La-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la
La-lai-la-lai-la-lai-la-la-la-lai-la-lai-la-lai-la
La-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la
La-lai-la-lai-la-lai-la-la-la-lai-la-lai-la-lai-la
La-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la-lai-la
La-lai-la-lai-la-lai-la-la-la-lai-la-lai-la-lai-la
